Hei kaikki ihmiset.

Perille on paasty ja montaa juttua jo tahan mennessa ihmetelty. Taidetoimikunnan asunto loytyi helposti, mutta sisaanpaasy osoittautui melkoisen hankalaksi... Ulko-oven toimintaperiaate on edelleenkin hiukan hamaran peitossa. Ilmeisesti joku seitseman kertaa myotapaivaan ja sitten sama vastapaivaan ja sitten taikasanat "Pim, olet noiduttu" lienee oikea ratkaisu oven avaamiseksi.
Ulko-ovi ei eilisessa kotiutumisessa ollut ainoa haasteellinen kaveri. Siita selvittyamme meille valkeni se todellisuus, etta kamppa on viidennessa kerroksessa, eika hissia ole. Ylakertaan vievat 120 porrasta tulivat varsin tutuiksi raahatessamme yli 20 kiloisia matkalaukkuja uuteen kotiin.
Eilen tosiaan paastiin Prahaan asti ja tanaan oltiin jo koulussa. Koulun loytaminen oli tosin varsin vaikeaa, koska meilla ei ollut mukana ainuttakaan niin kattavaa karttaa, josta Estonska-katu olisi loytynyt. Varattiin koulumatkaan puolitoista tuntia aikaa ja olimme perilla juuri yhdeksalta.
Meilla on hassunnimisia luokkakavereita, muiden muassa Kasia ja Asia. Kasian sukunimi on jotain vahvasti Karvaniskaan viittaavaa. Matkailu tosiaan avartaa.
Meinasin jo heittaa toivoni, kun koulu alkoi silla, etta Miroslavin seta yritti PowerPointata meilta paat irti. No, selvittiin siitakin. Miroslavilla on muuten aika kunnioitettavat viikset.
Tanaan opiskelimme paasiassa toistemme nimia ja sita tosiseikkaa, etta meilla on koulussa oikea ravintola, jossa ihmiset tilaavat kaljaa ruokatunnilla. Todella hammentavaa. Iltapaivalla sitten opettelimme julkisen liikenteen kayttoa Amazing Race -hengessa. Selvisimme puolalaisen Martan kanssa hienosti. Yhtena tehtavana oli ostaa metrokortti, ei vitsit se on hieno. Oikein tuollaisessa erillisessa muovitaskussa kuvallinen opiskelijakortti ja opiskelijatodistus ja metrokortti. Silla saa sitten huristella rauhassa jouluun asti. Hinta 10e. Jotkut asiat on sitten niin naurettavia. Kuten esimerkiksi tama hintataso.
Huomenna meidan pitaisi toden teolla edistaa asuntoasiaa, vakituista kotia kun ei viela ole. Hammastyin kovin, kun selvisi se tosiseikka, etta kaikki meidan luokkakaverit asuu hostellissa. Outoa. Noo, joka tapauksessa, meidan buddy-opiskelijat (tutorit) ovat luvanneet auttaa meita kodin loytamisessa.  Tanaan emme tosiaan voineet  edistaa kotiasiaa, kun oli niin valtavan  paljon tarkeampia asioita ohjelmassa, kuten hiustenkuivaajan ostaminen.
Tama kaupunki tuntuu valtavan hyvalta paikalta taas. Taalla on niin kaunista ja viela niin kesaista (kello on puoli kymmenen illalla ja t-paita paalla tarkenee viela hyvin ulkona). Pysahdyimme ruokaretkellamme tallaiseen Internet-kahvilaan, kun nettia meidan muuten niin uskomattomalla tavalla varustetusta kampasta ei loydy (perusvarustukseen kuuluvat mm. poreamme ja kattoparveke).
Tana iltana lukujarjestyksessa olisi lukenut pub, mutta skippasimme sen, koska tuntuu silta, etta kunnon younet olisi tarpeen. Minun onkin varmaan parasta lahtea tasta koneen aaresta kohti Cechova kymppia ja viidennen kerroksen luksuslukaaliamme. Taalla pain maailmaa kaikki mainiosti.