Jurrkele. Tietokoneeni paatti sanoa sopimuksen irti. Nyt se lahtee Timon mukana Suomeen maanantaina, koska en mina sille taalla minkaan saa. Mistaan internetriippuvuudestahan mina en karsi, mutta silti aika kamala ajatus, etta kone lahtee Suomeen juuri, kun meille on tulossa netti kampille. En tieda sitten, mita pitaisi tehda. Kenties edelleen roikkua naissa kahviloissa.

Voi isi, kun voisitkin auttaa. *huoh*

Meille muutti uusi tyyppi toissapaivana. Sen nimi on Doris ja se on saksalainen. Ensi toikseen se ilmoitti, etta meidan keittiossa on liikaa roskia. Lahti siis lupaavasti kayntiin tama kamppistely. Jee. No. Taytyy toivoa, etta yhteiselo on pelkkaa nousukiitoa tasta eteenpain. Pelattiin me eilen jo jatsia yhdessa.

Meidan projekti alkaa mita luultavimmin ensi viikolla. Menemme alkuviikosta tapaamaan Scandinavian Housen tyyppia, joka ilmeisesti vastaa Suomeen liittyvista asioista siella. Aika kivaa oikeastaan, etta me saadaan se projekti alulle. Mutta toisaalta sitten taas vahan jannittaa ja pelottaakin. Toivottavasti siita kehkeytyy hieno yhteistyokuvio ja me Milkan kanssa saadaan hyvaa kokemusta.

Eilinen tsekin tunti taas valoi uskoa siihen, etta tahan kieleen voi sittenkin paasta sisalle edes jollain tavoin. Taman kielenopiskelun suhteen mina olen kuin pimeassa huoneessa, jonka ovi on nyt raollaan. Kapea valokiila lankeaa oven raosta huoneeseen. Toivottavasti joskus viela se ovi olisi enemmankin auki. Meilla on ollut tahan mennessa tsekista kaksi koetta, ensimmaisessa tuli yksi virhe, toisesta selviydyin virheitta. Jee. :)

Ostin eilen englanti-tsekki -sanakirjan, jotta voisin tehda joitakin valttamattomyyksia, kuten taalta laakarilta saamieni kipulaakkeiden ohjeistuksen selkeaksi itselleni. Niin tosiaan, kavin asioimassa laakarillakin tuossa muutama paiva sitten. Laakari oli kiva ja puhui hyvaa englantia ja antoi minulle jo klinikalta matkaan antibiootit ja kipulaakkeet, joita olin vailla. Tosin, se maksoi aika paljon, mutta sain loistopalvelua. Menin klinikalle aikaa varaamatta ja viidentoista minuutin kuluttua olin jo ulkona laakkeideni kanssa. Siita tuli aika hyva mieli. Jos taalla taytyy viela uudemman kerran menna laakariin, niin menen kylla sinne samaan paikkaan.

Huomenna minulla on synttarit. Jee. Taytynee keksia jotain mukavaa tekemista huomiseksi. Ei meilla kylla ole viela tallekaan paivalle oikein tarkkoja toimintasuunnitelmia. Kunhan vaan ollaan ja katsellaan ymparille. Minulla on maanantaihin asti ihan kokonaan vapaata, voin pitaa ikaan kuin pienen syysloman tassa. Nyt alkaa tuntua taallakin se, etta edellinen loma on tullut pidettya joskus edellisen hiihtoloman tienoilla. Tanne lahtiessa sita ikaan kuin onnistui nollaamaan tilanteen, mutta nyt uuvuttaa valtavan paljon hetkittain. Eipa tassa elamantilanteessa auta kuin kuunnella olojaan ja toimia sen mukaan. "Hei varovasti nyt, taa hetki on hauras."

Taalla on ollut hurjan kylmaa pari edellista paivaa. Lahdin taas tanaan ihan liian vahissa vaatteissa liikenteeseen, kun luulin ulkona olevan lampimampi paiva. Nyt muovipussissa odottaa uusi villatakki, jonka voisin pukea paalle ja sitten lahtea tuonne ulos taas taivaltamaan yhdessa Timon kanssa.

Heihei taas seuraavaan kertaan. :)