Terve.

Kävimme tänään PilsnerUrquellin panimolla Plzenissä. Istuimme liian aikaisin aamulla junassa hyväsen tovin ja lopulta saavuimme Plzeniin. Jonkun aikaa etsimme tietä panimolle ja yhdeltätoista aloitimme ohjatun kierroksen.
Katselimme ensiksi hyvin mahtipontisia videoita siitä, kuina PilsnerUrquell on maailman parasta olutta jeejee. Sen jälkeen lähdimme kierrokselle tuotantotiloihin. Miettikääs, siellä pystytään kahdella linjalla pakkaamaan 60 000 pullollista ja 38 000 tölkillistä olutta yhden tunnin aikana. Se on aika hervoton määrä. Jos kysyntää on paljon, pystytään pakkaushallin toimintaa ylläpitämään ympäri vuorokauden.
Pakkaushallin jälkeen kävimme katsomassa sellaisia kuparinvärisiä pönttöjä, joissa kalja valmistuu. Siellä kaikkialla haisi aika kummalta.
Jännintä ehkä oli kellarissa, jossa saimme myös opastuksen perinteikkäisiin oluenvalmistusmenetelmiin. Plzenin panimolla edelleen valmistetaan pieni määrä olutta alkuperäisellä menetelmällä (ensimmäinen PilsnerUrquell-olut on valmistettu vuonna 1842), jotta voitaisiin suorittaa laaduntarkkailua nykytuotantoon ja jotta panimovierailusta maksavat ihmiset saisivat maistella jotain spesiaalia. Kierroksen päätteksi meille tosiaan laskettiin puutynnyristä neljäasteista olutta. Oli niin hyvää, että Alex sai juoda tupla-annoksen.
Panimovierailu oli muuten ihan mukavainen, mutta oppaalla oli todella raivostuttava ääni. Sen sellaista.
Meille retki oli mukava ja edukas, koska koulu maksoi junamatkat sekä panimon sisäänpääsymaksut. Lisäksi meidän yksi opettaja, Jirka, maksoi kaikkien meidän ruokailut panimon ravintolassa. Kiitos siitä, lohisalaatti oli ihan hyvää.

Huomenna meillä on työpäivä. Scandinavian Housessa vaihtuu teema ruotsalaisesta syksystä suomalaiseksi talveksi. Huomenna pitää purkaa kahvilasta edellinen näyttely pois ja pystyttää uusi. Maanantaina onkin sitten jo uuden näyttelyn avajaiset illalla.

Tällä viikolla Maria oli täällä kylässä neljä päivää. Oli mukavaista. Kivaa, kun välillä saa oikein hehkuttaa jollekin, että tässä on tällaista ja tässä tällaista ja tuokin on hienoa. :) Varokaa vaan, seuraavat vieraat, alan olla jo melkoinen turistiopas.

Sen sellaista. Voisin lopultakin myös kirjoittaa retkestämme Terezinin keskitysleirille viikko sitten. Teen siitä pian ihan oman postauksen, kunhan saan kuvat väännettyä koneelle.