En saanut viime yönä oikein nukutuksi. Nukahdin joskus ehkä kahdelta ja heräsin sitten kahdeksalta. Koska oli vapaapäivä, tuntui tyhmältä nousta kahdeksalta. Niinpä lueskelin ja datailin ja sen sellaista. Nukahdin uudelleen ehkä puoli kymmeneltä ja heräsin tähän päivään lopulta yhdentoista maissa.

Menin pian heräämisen jälkeen alakertaan laittamaan aamupalaa. Mutta kuinkas kävikään. Kun halkaisin patonkiani veistin suurella leipäveitsellä vasemman käden pikkusormeen noin sentin mittaisen, melko syvän haavan. Näppärästi tuohon sormen päähän, että se hankaloittaa kaikkia toimia ja sattuu oikein kovin. Jee.
Onneksi Milkalla oli laastaria ja paketoin sormeni siten, että saatoin uhmata kohtaloani ja poistua kotoa tänäänkin.

Jo mainitun vapaapäivän kunniaksi menimme vierailulle kansallismuseoon. Se oli hurjan hieno paikka. Jo itse rakennus sinällään vaatisi useamman tunnin tarkasteluja kaikkine seinämaalauksineen. Kansallismuseon kokoelmista eläimet ja luurangot olivat ehkä kaikkein hienoimpia. Museossa on myös melko kunnioitettava kivikokoelma, siellä oli oikeasti ehkä noin neljä salia pelkkiä kiviä. Vähän tylsempiä ja vähän jännempiä kiviä. Museon sisäänpääsymaksu oli 70 korunaa, hieman reilut kaksi euroa. Oli kyllä ehdottomasti hintansa väärti.
Mutta sitten. Museokierroksen päätteeksi menimme käymään vessassa. Vessan melko korkealla oleva ikkuna oli auki museorakennuksen sisäpihalle päin. Kurkotin katsomaan ikkunasta ja kas. Poltin masuni tulikuumaan vesiputkeen. Oli aika voittajafiilis.

Museoretken jälkeen menimme syömään herkullista ruokaa ja se sujui yllättävän hienosti.

Syömisen jälkeen vaeltelimme kaupungilla, koska olimme sopineet menevämme Scandinavian Houseen seitsemän maissa katsomaan ensin elokuvaa ja sen jälkeen puhelemaan meidän projektista. Kävimme ostamassa Tescosta sormenpaketointitarpeita ja hiusväriä minulle ja kaikkea sen sellaista. Hiusvärin hinta oli kolmannes siitä, mitä se maksaa Suomessa. Olen vähän kateellinen.

Niin. Menimme sitten seitsemältä Scandinavian Houseen katsomaan ruotsalaista elokuvaa. Olimme paikalla hiukan aikaisin, joten otimme alakerran Cafe Nordicassa kaakaot. Poltin kieleni kaakaoon. Ikävää.
Ruotsalainen elokuva, jonka nimeä en ikävä kyllä muista, oli erittäin kummallinen ja aika ällöttäväkin. Kai sen oli tarkoitus olla komedia.

Elokuvan jälkeen istuimme Scandinavian Housen tyyppien kanssa puhumaan meidän projektista. Se on vielä aika auki, mutta vaikuttaa lupaavalta. Ja ne kaikki ihmiset siellä olivat hurjan mukavanoloisia. Toivottavasti siitä tulee hieno juttu.

Lähdimme noin puoli kymmenen maissa matkaamaan kohti kotia. Olimme meille vielä vieraalla reunalla Prahaa, joten hetken piti tutkiskella, että mikä ratikka menisi meille suotuisaan paikkaan. Hyppäsimme ratikkaan numero 24, joka ilmoitti matkaavansa Karlovo Namestille. Jonkin aikaa matkattuamme tuli kuulutus, josta ymmärsimme juuri sen osan, että ratikka ei tänään menekään Karlovolle. Jäimme sitten pois ja otimme ratikan numero 16, joka yleensä matkaa Karlovolle. Pääsimme sisään ratikkaan, kun kuulimme jälleen saman kuulutuksen. Samalla hetkellä Milka huomasi takanamme tulevan ratikan numero 18, meille kotiin asti menevän ratikan. Ovien sulkusummeri soi jo, kun juoksimme ulos ratikasta ja lopulta pääsimme kotiin.

Nyt olemme kotona, kello on yli puolenyön, eikä Tainaa väsytä yhtään. Tahtoisin jo nukkua.