Olemme täällä vielä salaa. Siis taidetoimikunnan asunnossa. Remonttimiehiä ei ole näkynyt, eikä meillä ole muuta kotia, joten luulen, että on melko vähäinen rikos olla täällä. Lisäksi olen salaa jonkun toisen langattomassa verkossa. Tänään on siis kaikkien salaisien kriminaalisuuksien päivä. (Ihan valtavan kivaa muuten kirjoittaa omalla koneella, koska tiedän, mitä mistäkin nappulasta tulee ulos, kun sitä painaa. Jee.)

Tänään sen tein. Kävin kylvyssä tuolla valtavankokoisessa ammeessa ja oli ihanaa. Laskin kylpyveteen suuria määriä Tescosta ostamaani suihkugeeliä ja nautin sen muka-aromaterapeuttisista (pullon kyljessä lukee suurin kirjaimin Energy) vaikutuksista ja suuresta määrästä vaahtoa. I-ha-naa. Tosin, kävi yksi pelottava juttu. Sillä hetkellä, kun astuin höyryävän kuumaan kylpyveteeni jalkani muuttuivat sinisiksi. Ei mitenkään vaaleansinisiksi vaan ihan tummansinisiksi. Melkein jo huolestuin, kunnes pian jalkojeni väri rupesi taas muistuttamaan normaalia. Ei siis hätää.

Ei sitten ihan onnassut asuntoasioiden kanssa tänään. Olimme sopineet siis kaksi tapaamista, mutta kumpikaan ei onnistunut. Toisen ryssimme itse, kun meillä ei ollut riittävästi pohjatietoa (mm. mikä asunto kyseisestä talosta oli tarkoitus vuokrata) ja olimme paikalla vähän myöhässä, kiitos Martinin. Tuntuu avuttomalta, kun ei voi yksinään hoitaa noita asioita, kun koskaan ei voi olla varma, puhuvatko ihmiset englantia vai eivät. Katka ei valitettavasti päässyt mukaamme, joten Martin tuli meidän kanssamme. Virhe.
Toisen näytön perui sitten vuokranantaja itse. Onneksi hän ilmoitti uuden ajan, menemme siis huomenna kuudelta katsomaan uutta asuntoa. Toivottavasti tärppää. Lisäksi meillä on huomiseksikin pitkä lista numeroita, joihin soittaa ja kysyä asuntoa.

Voiei, ihan kamalaa tänään yksi juttu. Katkan poikaystävä oli jättänyt sen, kahden vuoden jälkeen ihan yllättäen. Melkein itkin, kun se oli minusta niin väärin. Ei kivoille ihmisille saa tehdä niin.

Eilen illalla meillä oli welcome party Aloha-baarissa. No. Meille oli ilmoitettu, että kyseessä on koko VSFS:n yhteinen geimi ja paljon ihmisiä on tulossa ja niin. Meidän "lukujärjestyksiin" oli merkitty, että geimi alkaisi kahdeksalta. No, emme sitten ihan ajatelleet, että baarissa pitää olla lukujärjestyksen mukaan kahdeksalta. Me istuksimme sitten rauhassa tuolla noiden muiden majapaikassa hostellilla pohjaamassa drinkkibaariin menoa varten ja niin. Sitten Martin soitti ja kysyi, että missä olemme. Buddyt olivat odottaneet meidän tulevan kahdeksalta ja olivat sitten aika närkästyneitä kun saavuimme paikalle kymmenen maissa. Ja loppujen lopuksi Alohassa ei ollut  ketään muita kuin buddyja.
Martin sitten totesi viisaasti, että "it's all about the communication". Että meidän pitäisi ilmoittaa aina, kun jotain muutoksia tulee johonkin. Piru. Ne itse ei ilmoita koskaan mistään. Vitsit. Kommunikaation erot on varmaankin suurimmat ongelmat täällä ollessa.

En yhtään muista, mitä kirjoitin tänään aiemmin, joten lopetan nyt tämänkin tähän. Kiitos ja näkemiin ja hyvää yötä.

"Minä lennän, polskin ja uin. Sanon sulle kvaak, ystävälle kvaak, kvaak sanon teille kaikille. Ja jos minua huvittaa lähden seikkailemaan." Jee.