Ah, ihana, kamala Facebook. Pitkaan valtyinkin sinne kirjautumiselta. Nyt olen naamakirjaillut kaksi paivaa ja minulla on jo kymmenen kaveria. Enka osaa yhtaan sita kayttaa viela. Ja olen sodassa ninjoja vastaan, merirosvojen puolella tietenkin.  No, se Facebookista.

Tanaan meilla oli espanjantunti. Carlos Torres, meidan ihanainen opettajamme ilmoitti tunnin alussa, etta han ei kye enaa pitamaan kuin puolet meidan tunneista. Kun meilla on siis puolitoista tuntia espanjaa viikossa, Torresin setä pitaa aina 45 minuuttia ja sitten tulee toines seta. Ja voi luoja. Tapasimme sen tanaan ensimmaista kertaa. Sen uuden sedan. Ja se ei ilmaisesti puhu mitaan muuta kuin espanjaa ja sita ihan helvetin kovaa koko ajan. Ja silla on hullunkiilto silmissa. Ja se on pelottava. Huoh. Tule takaisin, Carlos.

Olen tassä harkinnut, etta josko ostaisin tsekin ja espanjan oppikirjat itselleni. Tsekinkirjat meilla on koulusta lainassa ja olisihan se kiva, jos olisi jonkinmoinen kirja itsella sitten viela, kun taalta lahtee. Espanjaa varten olemme saaneet tukun monisteita vainen. Ja sellainen espanjan alkeiskirja voisi osaltaan tukea myos tsekin opintoja, koska siina luonnollisesti on sanastot espanja-tsekki.

Tanaan olemme taas nettikahvilassa datailemassa. Ja menemme taman jalkeen ehka elokuviin. En mina tieda. Taidan olla oikeasti vahan kipea, on jotenkin niin raskaspainen olo koko ajan.

Jepujee. Sellaista taas tanaan. Tervetuloa kaikki kaverit naamakirjailemaan (mieluiten ristipistoilla) kanssani.