On perjantai-ilta Prahassa. Mitä tekevät Taina ja Milka? Dataavat kotosalla. Jee. :D Tosin totesimme tuossa juuri, että on paljon siistimpää olla datanörde täällä kuin muualla.

Meillä on taas pari hyvää kämppää tiedossa. Toivottavasti joku niistä nyt voisi olla meidän koti. Kämppäasia on erittäin rassaava ja tahtoisin saada sen jo kuntoon. Mutta onhan tämä elämä ihan mukavaa näinkin. Joskus ennenkin olen viisaasti todennut, että reunalla on hyvä elää.

Tämä remonttimeininki on vaan sikäli rasittavaa täällä, että remppasedät tulee joka aamu seitsemältä. Eli meidän pitää olla siihen mennessä ulos täältä kämpästä. Tänään vaelsimme pitkin kaupunkia seitsemästä asti ja jo puolen päivän aikaa tuntui siltä, että onpa ollut pitkä päivä. Onneksi kun yhdeltä tulimme hakemaan Annan tavaroita kämppä olikin tyhjä ja saatoimme jäädä kotiin. Nukuimme sitten pari tuntia päiväunia ja johan tuntui siltä kuin olisi alkanut ihan uusi päivä.

Annasta nyt ei ehkä tule meidän kämppistä. Enkä ole erityisen pahoillani siitä. Henkilö, joka vittuilee aamuseitsemältä minulla siitä, että satun olemaan vähän väsynyt ei ole juuri minun tyyppiäni. Ja kenelle oikeasti tulee mieleen pakata puhelin alimmaiseksi reppuun ja sitten kauhistua, että voieivoiei, se on kadoksissa?

Huomenna emme oikein voi edistää kämppäasioita, koska toimistot ovat kiinni. Ellei sitten joku ystävällismielinen kämpänomistaja tahdo ottaa meihin yhteyttä meidän sähköpostien perusteella. Huomenna voisi siis olla otollinen päivä käydä jossain museossa tai jossain. Kommunismimuseo kiinnostelee aika kovasti minua.
Otimme Humakiin yhteyttä siitä, josko voisimme jotenkin opinnollistaa museokäyntejä ja muuta, koska kulttuurin tuntemustahan moiset kehittää. Saimme sitten vastauksen, että voisimme tehdä jonkun hassun museoteeman, siis sen vierailuosiot täällä. Pitää nyt vähän tutkia sitä, olisiko se mukava. Siitä voisi sitten valita, tekeekö viisi vai kymmenen pistettä.

Sellaista jotain taas tänne reunalle tätä maailmaa.