Tänään metrossa oli yksi lapsi, melko pikkuinen ja se huusi kovin. Se huusi "to je moje" (se on minun) ja vaikeni sitten pian. Vaikeni koska äitinsä löi sitä. Metrossa. Tai samapa tuo olisiko se lyönyt sitä lasta kotona vai metrossa, lopputulos lienee yhteneväinen. Olimme vainen melko kauhistuneita tästä.

Laitoin eilen meille pyykkinarun. Nyt meillä kulkee punainen muovinaru meidän palloiluhallin kokoisen oleskeluhuoneen halki. Jee. Siinä sai hyvin kuivatetuksi pyykit ja me kun ollaan Milkan kanssa melkoisia kääpiöitä mahdumme kävelemään sen alitse.

Toivottavasti en ole tulossa kipeäksi, kun koko ajan on vaan ihan kylmä ja vähän kurja olo. Tänään on tosin ollut sadepäivä, joten silläkin lienee osansa asiaan.

Meinasin tänään taas hermostua ihan totaalisesti tsekkiläiseen tapaan tiedottaa asioista. Meidän historian kurssin piti alkaa viikko sitten maanantaina. No, ensimmäinen tapaaminen jäi välistä, koska Martin oli kipeä. Saimme aiheesta sähköpostin ja siinä luvattiin mitä pikimmiten ilmoittaa uudesta kokoontumisajasta. Tänään mennessämme kouluun selvisi, että eilen meillä olisikin sitten ollut sitä historiaa. Eikä kukaan ollut ilmoittanut mitään. Jurkele. Eihän se nyt näin toimi.

Jepujee. Eilen sitten siivosimme kotona ja pyykkäsimme ja laitoimme hyvää ruokaa, kun emme olleet historiantunnilla. Hyvä ehkä niinkin.