Hei vaan.

Tanaan on ollut sateinen paiva, joten emme paasseet lukujarjestyksen mukaan jokiretkelle ja elaintarhaan. Saali. Tosin, me voidaan kylla menna elaintarhaan Milkan kanssa kahdestaankin, ilman luokkatovereita.

Olimme tanaan sitten buddien, Ivankan ja Martinin kotona. Katka, Pavla ja Martinitzka olivat kokkailleet meille tsekkilaista ruokaa. Soimme ensiksi mahtavanhyvia voileipia, joiden paalla oli valkosipulitahnaa ja pahkinoita seka manteleita. Sen jalkeen soimme perunalattyja, joiden nimi on tsekiksi joku brambura. Tai niin se lausutaan. :) Sitten soimme gulassia ja dumplingeja. Leivat ja latyt tosiaan olivat hyvia, dumplingeista en pida. Ne on valmistettu "eilisesta" leivasta, kananmunista ja vedesta. Nama on siis sekoitettu ja sellaista valkoista tankoa voi ostaa kaupasta. Dumplingit lammitetaan hoyryttamalla. Jalkiruuaksi soimme piirakkaa, jonka sisaan oli leivottu kaikenlaisia erilaisia pahkinoita, mm. kookosta, saksanpahkinoita ja maapahkinoita. Niiden lisaksi piirakan sisalla oli rusinoita ja ehka jotain luumuja. Kaikki tama syotiin kermavaahdon kanssa. En ymmarra sita, kuinka nama tsekit tuntuu syovan ihan kaiken kanssa kermavaahtoa. Itselleni ei esimerkiksi lohen tai naudanlihan kanssa tulisi mieleen syoda makeaa kermavaahtoa. (Se vaaleanpunainen rosollin kanssa tarkoitettu juttu kinkun kanssa jouluna onkin sitten asia ihan erikseen.) No, se tsekkilaisesta ruuasta. Osittain siis tosi hyvaa, osittain ei.

Milka tuli ottaneeksi Martinin kitaran kateensa tuolla ja sitten me vahan musisoitiin. Laulettiin Leonard Cohenin Halleluja, siis Milka soitti ja mina lauloin. Ihan nuo tuntuivat tykkaavan. Katka suunnitteli jo jarjestavansa meille konsertin, jossa me esiinnyttaisiin kaikille VSFS:n (Vysoka škola financi á spravni, meidan koulu) opiskelijoille. Saa nyt nahda. Luokkatoverini Max oli sita mielta, etta minun pitaisi heti levyttaa ja lupasi, etta jos menen joskus Saksaan han hoitaa minulle levytyssopimuksen. :D

Huomenna me lahdetaan kiipeilykurssille. Me matkustetaan junalla jonnekin, en muista minne ja sitten me mennaan koysikiipeilemaan. En oikein tarkkaan viela tieda, etta millaista se on. Alun perin oli tarkoitus, etta patikoisimme juna-asemalta kiipeilykeskukseen (matka noin viisi kilometria), mutta Katka jarjesti sittenkin autokuljetuksen, koska saa on melkoisen epavakaa taalla talla hetkella. Nytkin kenkani ovat ihan likomarat, koska paivalla satoi niin kovasti, kun olimme menossa Martinille ja Ivankalle.

Koska minulla on kotona vasta nelja sateenvarjoa ostin tanaan uuden. Tottakai olin jattanyt kaikki nelja sateenvarjoani Suomeen ajattelemattomuuksissani. No. Uusi sateenvarjoni maksoi 100 korunaa (n. 2,70e), joten finanssipoliittista kriisia tasta ostoksesta ei syntynyt. Se on kylla ihan valtavan hieno: ulkopuoli on hopean varinen ja sisapuoli punainen, kuvioituna Mikki Hiirilla.

Olemme nyt nahneet taalla ollessa jo muutamaisia nettikahviloita, mutta tama on kylla ehdottomasti kaikista nahdyista paras. Taalla on valtavan hyvat koneet ja tuolit. :) Ja tosi nopea netti.

On muuten tosi kivaa, etta taalla nama ihmiset ymmartavat sen, kuinka minun nimeni lausutaan. En ole mikaan Taiana Seirengedi. :D

Meilla ei valitettavasti vielakaan ole asuntoa. Kavimme eilen yhdessa toimistossa Katkan kanssa ja Katka soitti toiseen. Kummatkin lupasivat ottaa yhteytta tanaan, mutta eivat ole ottaneet. No. Katka sanoi, don't panic, tulkaa sitten vaikka meille, jos ei muu auta. Siis valiaikaisesti. Joten, jos meilla ei sunnuntaihin mennessa ole omaa kotia, niin on kuitenkin paikka jonne menna hetkeksi.

Sellaista tanne reunalle maailmaa. Olisi kiva myos kuulla, mita sinne. *vinkvink* Saa soitella. :)

Taina